Iita Karviainen

Mä olen Iita Karviainen, kutsua voi Iitaksi tai Iituksi u-päätteellä - ihan miten itse haluaa (jotkut kaverit kutsuu myös Iipaksi, Ipeksi tai Iitukaksi??). Mä olen joulukuun 17. päivä 1999 syntynyt, ja täytin siis viime vuoden lopussa kahdeksantoista vuotta - ei muuten muuttanut elämää ihmeellisemmin, vaikka saankin ostaa aikuisten osaston juomapolitiikkaa ja pyytää mysteeribokseja kassantädeiltä, jotka katsoo mua tuomitsevasti kun oon päättänyt pilata sekä elämäni että keuhkoni tupakoimalla (aivan kuin se katse jotenkin saisi mut yllättäen perumaan tilaukseni ja poistumaan paikalta, how awkward that would be). Käyn lukion kolmatta luokkaa virtuaalisen Joensuun keskustassa ja valmistun ensi syksynä ylioppilaaksi, tai ainakin toivon niin. Jatko-opiskelusuunnitelmia mulla ei hirveästi ole: pitkä matikka houkuttelis jatkamaan yliopistoon, mutta toisaalta haluisin tehdä jotain konkreettista ja ihan käsillä tehtävää kolmen vuoden penkinpainamisen jälkeen. Vapaa-ajalla mä kyllä maalaan ja piirrän, joten voisin tutustua taidekouluihin. Sitten joskus, kunhan jaksan. 

Mä asun perheeni kanssa Joensuun Hukanhaudalla omakotitalossa, jonka parvekkeelta näkyy viereisen järven kirkkaana kiiluva pinta ja jonka ympärillä on, valitettavasti, tuhat muuta omakotitaloa. Mun lisäksi meidän perheeseen kuuluvat vanhemmat Ilpo ja Jaana sekä kaksoissisarukset, mua nuoremmat Iiro ja Iines. Myönnän, että Hukanhauta on very fancy place to live ja meillä on mukavat olosuhteet elää, mutta sieltä on hemmetin pitkä matka sinne, minne mä tahdon kulkea - siispä mä ostin jo ennenkuin mä olin täysi-ikäinen, itselleni auton. Se on vaaleanvaaleansininen ja pieni vuoden 2005 Volkswagen Passat, joka kyllä on toiminut moitteettomasti tarkoitetussa tehtävässään. Sillä mä pääsen käymään niin koulussa kuin kaikkialla muuallakin, esimerkiksi tallilla Kontioniemessä, jossa mun suomenhevostammani Arkiruttu asuu. Mä olen tuntenut punaisen tähtipään muutaman vuoden ajan, kun se ensin tuli mun entiselle tallille ja aika nopeasti aloinkin sitä vuokraamaan. Kun silloinen omistaja vuosi sitten päätti luopua tammasta muuttuneen elämäntilanteensa vuoksi, mä ostin Rutun itselleni. Me treenataan kevyesti niin sileällä kuin esteilläkin, ja satunnaisesti käydään myös valmennuksissa, tunneilla, kisoissa yms. Enemmän me ollaan kuitenkin mun Arkiruusani kanssa sellainen kevyesti höntsäilevä puskapari, eikä stressata liikaa mistään ylimääräisestä - fiiliksellä mennään niin että ollaan molemmat tyytyväisiä (tai no minä ainakin, koska Ruttu nyt on vähän naisellinen).

Jos mä en hengaile tallilla (tai no, miksei sielläkin) tai pänttää tuleviin kirjoituksiin, mä saatan vilahdella virtuaalituben puolella kanavalla ruttuinen arki. Mä kuvaan enimmäkseen vlogeja ja heppavideoita (ja ne on erittäin suosittuja, wonder why??), mutta niiden lisäksi lataan myös meikki- ja get ready with me -tyyppisiä höpöttelypostauksia.

Mun elämäni tärkeimpiä asioita ovat ehdottomasti Ruttu ja tyttöystävä Vanessa. Rutusta te nyt tiedättekin jo kaiken, mutta Vanessa. Me tavattiin, kun mä ensimmäisen kerran menin tutustumaan Huttulaan, jossa Ruttu asuu tälläkin hetkellä. Vanessan perhe omistaa kyseisen tallin, ja ihan vain tuosta syystä me törmäiltiin sattumalta tosi useesti myös sen jälkeen, kun Ruttu muutti. Jossain vaiheessa meistä tuli kavereita ja lopulta me lähennyttiin vielä vähän enemmän, ja nyt me ollaan seurusteltu kahdeksan kuukautta - jippii!!
 
Mä olen luonteeltani söpö. En siis kuvittele olevani mitenkään itserakkaasti supersöpö, mutta sillä sanalla voisin kuvata mun luonnetta: